En ole koskaan sukeltanut
kiehuvaan veteen
enkä hukkunut
rakkauden valtamereen
mutta tahtoisin vetää korville
noita kadulle räkiviä äpäräteinejä
saatanan lökäpöksyt lacoste-tossuissaan
luulevat omistavansa koko maailman
mutta niitä on monta
minua päätä pidempiä
osaavat varmasti judoakin
en voi kuin odottaa
iloita edes siitä
että maailma tulee näyttämään heille heidän paikkansa
karman laki toteutuu jo tässä elämässä

niin lökäpöksy, tiedä se
että tuo vetelehtiminen
tulee olemaan parasta aikaa elämässäsi
kello tikittää koko ajan
kohta kaikki ovat kimpussasi
ja yhtä nopeasti kukaan ei enää välitä
ehkä sinulle annetaan vaihtoehtoja joista valita
nauti vielä, viinakset antavat rohkeutta
olla avoin, kohdata tyttöjä, jutella hauskoja
se ei kestä kauan, voi voi!
nyt olet jäänyt yksin sinä
seurana vain ruskeista pulloista kohoavia pieniä kärpäsiä
et välttämättä haluaisi
reagoida ovikelloon kuin ilmahälytykseen
pölyn laskeuduttua olet pienen hetken toiveikas
ehkä siksi uskaltaudut avaamaan
olet kauhuissasi
avaat oven kuin helvetin portin
pelkäät paiskautuvasi sisään tai ulos
kohta hyperventiloit
sotiemme veteraanit kiittävät

tulee tilanteita
jolloin on pakko uskaltaa ovesta ulos
kukaan ei kanna kaljaa kotiisi
paniikki poreilee sisälläsi
kuin kokispulloon tiputettu mentos-pastilli
kassa kysyy bonus-korttia ja kaikki pimenee
hikoilet ja huohotat
joku tyttö muka sanoo, älä huoli, kyllä mä sua kädestä pidän, kaikki järjestyy
rintalastan alla lyö linnunsydän
ympärillä kassaneiti, muurari ja insinööri kysyy
tarviitko sä apua
joskus kuukauden päästä lääkäri sanoo
tässä olisi pari tabua

löysän kuoren alla saattaa kyllä hyvinkin olla
jonkinlaista luonteenlujuutta
tai ehkä pesänrakennusvietti tai kilpailuvietti
ovat sittenkin itsetuhon ihanaa väristystä
vetoavampia voimia
urapolku on pian lempiosoitteesi
eikä umpikujaa ole olemassakaan
pitää päästä askelmalta uudelle
yhä ylemmäs, vittuun painovoima
mutta perkeleen kierreportaat eivät pääty koskaan
et totu ikinä sateeseen, harmaaseen ja loskaan
jahtaat otsaasi piirrettyä el doradon karttaa
kun katsot naamaasi peilistä et saa siitä mitään selvää
se tekee kipeää kun ote jatkuvasti lipeää
mutta katkeamispisteessä huomaatkin joustavasi
nöyryys tulee jo selkärangasta, tottuneesti turpasi tukit
ihminen on ihmiselle kusimuki
täällä olet tyytyväinen vain vaippa housuissa
ilmeesi on mairea kun annat vaan kaiken tulla
ihmisten keskellä alepan jonossa
onnesi kukkuloilla ulosteen lemussa
sinua ahdistaa kun on hiljaista ja pitäisi vain olla
pahoilla ajatuksilla täyttyy paskiaisen polla

projektit ja palaverit ovat tulleet jäädäkseen
pitää hymyillä vaikka tahtoisit
ampua kaikkia naamaan haulikolla
olet steariinia
pehmenet loisteputkien alla
et ole koskaan kokeillut kokaiinia
et pannut sihteeriä
etkä remunnut ibizalla
eikä kotonakaan ämmäsi mistään nauti
sillä vaimollasi on ms-tauti
jotenkin se on sinun syysi
vuosienkin jälkeen
rakastat sitä tyttöä
jolle et koskaan mennyt juttelemaan
se hymy oli kuin aurinko
joka paistoi vain sinulle
ja paistaa yhä, aina kun suljet luomesi
luot huolesi, huolit luulosi
totta on se, että tuhat loistavaa aurinkoa
on suljettu yläpuolellesi läpinäkyviin lieriöihin
lämmittämään sinua
valaisemaan matkaasi ei minnekään
pimeään tunneliin, jonka päässä osoitellaan taskulampulla silmiin ja sanotaan että mitäs läksit
ne sinä saat
ne saavat sinut
mutta ei se mitään
olet sentään vitun hyvä kättelemään
reilu puristus
rakkain muistosi
auringonnousu laiturilla
mökkireissulla josta et oikeasti muista mitään

kun vihdoin joskus kuolet elämäsi kulkee filminä silmies edestä
sen filmin on ohjannut aku louhimies ja se on aivan perseestä
tiedät kyllä jo itsekin että kaikki toivo on menetetty
kuin lapsuuden onkiretki sammakkolammelle
jonne isä ei sinua koskaan vienyt, kun ei kännissä osoitetta tiennyt
tuntuu siltä kuin sinua olisi petetty
onneksi monistit itsesi kaiken varalta
pojasta on polven parannuttava
muuten loppuu kaikki saatana
tai ei lopu koskaan perkele
vittu kun siihen ei saa kontaktia millään
täysi mulkku siitä lähtien kun täytti viisi
jotenkin aika kiisi ohitse
nyt se vetää röökiä ja räkii
hansakorttelin edessä
kuin isänsä aikoinaan
mitä vittua sille sitten sanoisi
olisi pitänyt kuristaa
kun vielä uskalsi kurkkua puristaa
tuijottaa silmiin
tivata onko juttu tosi
kapakoihinko
hukkasit kapalosi
vittu että tekisi mieli vähän ojentaa
saatanan lökäpöksy luulee olevansa maailman napa
ei tiedä, että tulevaisuus on antanut sille jo kuoleman suudelman
joka ei tapa