1. |
Tähän ei eläin kykene
02:30
|
|||
2. |
Taloudellisesti läsnä
04:14
|
|||
Olin ajautunut elämässäni pisteeseen
jossa selasin kirjakaupassa
sattumanvaraista elämäntaito-opasta
ja luin siitä sattumanvaraisen virkkeen
jossa ilmaistiin ajatus
jonka mukaan ajatukset
ovat reaktioita aistiärsykkeisiin
ja minuus on näistä reaktioista
kumpuava kokonaisuus
Mihin minä luottaisin
ellen valaistumisen myötä
kaikki hyvän elämän salat selvittäneen
entisen moniongelmaisen sekakäyttäjän sanaan
joten asian täytyy olla niin
että kaikki palautuu siihen
kuinka suhtaudun erilaisiin
hajuihin, makuihin, näkyihin ja ääniin
kuten esimerkiksi
lifestyle-ohjelmiin, parkkipaikkoihin ja tiskivuoriin
klikkaamaan käskeviin bannereihin,
teollisuusalueisiin, kuselta haiseviin metsiin,
kelloradioilla täytetettyihin kirpputoreihin,
rumalla tavalla kauniisiin ihmisiin,
teennäiseen lässytykseen, jäisiin mäkiin,
likaan, paskaan, kuraan ja substaniivijonoihin,
steriiliin puhtaaseen tyhjyyteen,
mainosvaloihin, harmaisiin taloihin,
karmeisiin oloihin,
internetin iäisyyteen
Nähdäkseni se on jonkinlainen
tietoista harkintaa edeltävä
aistittavan maailman entiteetteihin
automaattisesti kohdistuva negaatio
joka on aikaansaanut tämän
vastahankaisen suhteen ajallisuuteen
jossa ihmiselämä jäsentyy
erilaisina päämäärätietoisina projekteina
joiden lopputuloksena
maailmaan syntyy lisää
ärsyttäviä aistiärsykkeitä
jotka uusintavat niihin negatiivisesti suhtautuvaa minuutta
joka vuorostaan uusintaa kokemusta sitä
että olen kuollut ja joutunut hammaslääkärin odotushuoneeseen
Ehkä juuri tämä epäviihtyvyys
on synnyttänyt tarpeen
tavoittaa projekti-ajallisuuden ulkopuolisia
intensiivisiä hetkiä
mutta koska minä en ole mystikko
enkä uskalla hypätä laskuvarjolla
enkä tule koskaan käymään Narniassa
en keksi muuta ratkaisua
kuin istua kotona humalassa
tuijottaa tyhjyyteen kirjakaupassa
silti en koskaan unohda hengittää
se on parasta mitä tiedän
mutta tietoisen läsnäolon
minä jätän masokisteille
ja läsnäolevan tiedon
minä yritän unohtaa vaan
niin ehkä jonakin yönä
vielä unta saan
|
||||
3. |
Kuukauden päästä
02:18
|
|||
Kuukauden päästä minä olen vielä nuori
kuukauden päästä olen lähtemässä juuri
jalkaani laitan vanhat rikkinäiset kengät
jalkani tietää kyllä minne pitää mennä
maassa on lunta mutta minä näen loskaa
pakenen kauas tätä kaikkea roskaa
kuukauden päästä olen ehtinyt jo kauas
minuun ei pysty enää ajan hammas hauras
kuukauden päästä vanha elämä on kuollut
koskaan en ennen ole taivaankantta nuollut
tahtoisit ehkä tulla matkalleni mukaan
saat henkeäsi haukkoa sen sulle lupaan
kuukausi kulki mutta minä jäin tänne
ovi ei auennut ja katki meni jänne
kuukausi sitten ostin kiikkerän tuolin
kuukausi sitten olin mielipuoli
päivälliseksi söin tänään savulohta
jalkojen alta potkin tuolin kumoon kohta
|
||||
4. |
Sängyn yllä leijuva Pasi
02:22
|
|||
Auringon noustessa luulet sä nukkuvasi
kädessäsi vieläkin eilinen grogilasi
sänkysi yllä leijuu kaukainen tuttavasi
miksi sä leijut siinä sanopa se mulle Pasi
sanoo ettei se oo kuule lainkaan sinun asiasi
niinkuin ei kuulu mulle sinunkaan humalasi
sanopa nyt Pasi miksi pelkään tässä takiasi
parkaiset ja puristat tummaa lasiasi
etkö tykkää että olen tässä parinasi
tiiätkö yhtään kuinka ärsyttää sun narinasi
sovitaan vaikka että mä oon sun vuodepotilaasi
mut mun nimi on Janne eikä mikään vitun Pasi
|
||||
5. |
||||
Koska ideamaailmassa
ei ollut yhtään hyvää ideaa
tiivistyi tyhjyys materiaksi
ja vuosimiljoonien saatossa
tämä materia otti yhä uusia,
epätäydellisiä muotoja
14.8.2015 tämän muotoutumisen
eräs variaatio,
summittaisesti kirjoituskoneen näppäimiä
hakkaava lauma orankeja
tuli lopultakin kirjoittaneeksi
täydellisen kertomuksen
mistä säikähtäneenä
oksattomien puiden ympärillä kaartelevat
jalattomat linnut
oikaisivat vihdoin kurssinsa
ja lensivät porukalla päin
sen pilvenpiirtäjän ikkunoita
jossa taivaanrannanmaalari asuu
seuraavaksi apinoiden kirjoittama kertomus
otti itselleen ihmisen hahmon
joka esitteli itsensä eräänä sunnuntaina
ilmestyttyään ilmeettömänä ilmasta
hän oli niin kuin olisi ollut aina
tämä ihmeellinen mies on ominaisuuksia vailla
vaikka koostuu ominaisuuksista
jotka ovat miestä vailla
hän on käsittämiskykynsä ylittävä
empiiris-transsendentiaalinen kahdentuma
yhtä aikaa tiedon perusta
ja sen kohde
itseään tutkiskeleva Jumala
hän pystyy todellakin selvittämään
olemisen merkityksen
ja esittämään sen sanojen kokonaisuutena
jolla ei ole mitään yhteistä
tämän merkityksen kanssa
ja joka on luotu vain
sen esittämistä varten
kuunnelkaa kun hän puhuu:
teidän ei tarvitse sietää
mitään muuta kuin se
mitä ette halua tietää
kun minä annan teille sisällön
joka sisältäni puuttuu
tämä universumin tyhjä kuori
todellisuudeksi muuttuu
|
||||
6. |
Me lähdemme matkoille
02:50
|
|||
7. |
Yön ojentama tyhjä arpa
05:16
|
|||
Kävelen kaupungilta kotiin
taskussa polttelee
yön ojentama tyhjä arpa
selitin niin kiihkeästi toimialastani
etten huomannut,
kuinka sen arasti kiinnostuneen
kauniin tytön rikoskumppani
varasti kengät jalastani
kotona hetken hiljaisuus alkaa alusta
aurinko nousee yhä kauemmas minusta
luomien takana silmät ovat auki
vaikka kaikki on liikkumatonta
mikään ajatus ei juurru
en ole oikein mitenkään päin
mutta taidan olla täältä kotoisin
riskirajalla vartijat laskevat ruplia
ilmasta laskeutuu veteen kuplia
jotka työntyvät suuhuni
pakko säpsähtää ei voi nukahtaa
rajavartiolaitoksen miehet eivät hymyile
he ovat katkeria yön kulkijoita
nauravien suiden ankaria sulkijoita
yksi heistä istuu lippukassalla
menolippu timbuktuun, kiitos!
”meitä on moneen junaan”
lipunmyyjä vastaa, se haisee kamalalle
”mutta sinä kuulut siihen sakkiin
joka jää vielä sellaisen alle”
kieriskelykin on liikuntaa
ei tässä turhaan hikoilla
ei silti aina jaksaisi miettiä näitä häpeällisiä muistoja
jotka työntyvät esiin arjen seasta
kuin lapsena mikron taakse piilotetut kaalikääryleet
jotka kävelivät sieltä takaisin toisiinsa kietoutuneina
”Muistatko meidät!?” homeinen klimppi huusi keittiötasolta ja jatkoi:
”Saat valita! Sinä joko syöt meidät sillä sievällä lapsosen suullasi, tai sitten sinä heität sen pehmonallesi vittuun ja nukut tästä lähtien meidän kanssamme!”
|
||||
8. |
Huoltamon leivät
02:46
|
|||
Huoltamon leivät, harmaat seinät
sulakkeet palavat, lamput eivät
tahtoisin kahvin, kiitos mustana
valvon aina, ilma leijuu usvana
sämpylän välissä ruskea salaatti
katsoit kohti ja ilmeeni valahti
ottaisitko vielä santsikupin?
aa-mulla vatsa kääntyy nurin
Hän kai tahtoisi nähdä silmäni
katseellaan kohdata kaikki pelkoni
lautasella taas uusi leipä
huoltamo ei sääli meitä
Aurinko taivaalla aamun valaisee
huoltamossa homeinen ihminen haisee
kotiin täältä koskaan päästä ei
huoltamon leivät meidät vei
|
||||
9. |
||||
Jokainen tahtoo aina pohjimmiltaan hyvää
sekään ei haittais jos ois iso kasa hynää
ja sekään ei haittais jos vois panna koko kylää
jokainen miettii aina kaikkee vitun syvää
|
||||
10. |
Portaat
06:22
|
|||
Portaat voivat
olla loivat
voit kutsua niitä
rappusiksi
ne ovat yhtä kaikki
kulmikkaita
keinomäkiä
joissa vaanii
kuolemanvaara
kellotornin
portaat jyrkkenee
ilma alkaa
käydä vähiin
näkökenttä
tummeta alkaa
alas ei pääse
sillä takanasi
kaltaisiasi
kipuaa ylös
once in a lifetime mahdollisuus ostaa kolme ämpäriä yhden hinnalla
ihmisjoukot sulloutuvat tavaratalon toiseen kerrokseen
keuhkot lytistyvät ja luut rutistuvat
kun toppatakit puristuvat toisiaan vasten
sitten jonkun onnettoman kengännauha jää liukuportaiden väliin
rappusten rautahampaat pureutuvat raukan nilkkaan
kunnes koneisto pysähtyy, eikä alaspääsyä enää ole!
pian käydään jo keskusteluja siitä onko ruumiiden syöminen moraalisesti oikein
ja kuuluuko tappaa ensin sairas vanhus vai mölyävä uuvatti
joku tietää puhtaista luonnon raaka-aineista valmistetun shampoomerkin, ja kun muut eivät huomaa, hän kaataa sitä ahnaasti nälkäiseen kitaansa
sillä välin vahvimmat ryöstävät heikkojen ämpärit! kaikkein vahvimmalla on jo yhdeksän!
hänet tunnetaan toisessa kerroksessa Ämpäreiden herrana!
kapinallisklikki yrittää saada ihmisuhrin avulla portaat käynnistymään
toteemin ympärillä pyörivät kärpäset!
pieni Eija
sängyssä kuuntelee
portaan natinaa
se päättyy oven narinaan
myöhemmin
psykoterapiassa
Eija kiinnittää
myös varjon samaan tarinaan
tämä on meidän
salaisuus pieni
muista se
niin ääni kuiskaa
ja Eija kyllä muistaa
portaan natina
raiteilta suistaa
vielä aikuisenkin
portaan keksijä
on tuhonnut
ihmislajin psyykeen
keksinnöllään
sairaalloinen
on totuus ainainen
itsestään tietoisen
elämän tarkoitus
päästä askelmalle
ja seuraavalle
ja seuraavalle
|
||||
11. |
Pese kädet
04:20
|
|||
Pese kädet!
Pese kädet!
Pese kädet!
Olet pelkkää ainetta väärässä paikassa
|
||||
12. |
||||
Minä olin täällä eilenkin
eilen seisoin tässä miettimässä tätä
sitten mieleni täytti nostalginen hätä
tunne kuin seitti jota kutoo vanha lukki
lankanaan kognitiivinen keripukki
hermosolujen muodostama polku
on kasvanut täyteen ruohoa ja jäkälää
muistijäljet painuvat lumeen
minä olin täällä eilenkin
minulle naurettiin, se kaikki tuli uneen
lukujono on kuin Yoko Ono
en muista miltä se näyttää
Mieleen muistuu musta maisema
jota kukaan muu ei muista
sen keskellä kuin kynttilänliekki
hehkuu kirkkaana hetki
täytyy laittaa kädet korviin
huutaa sisäänpäin älälälälää
kaikki kiusallinen koukuilla
kallon sisään kiinni jää
häpeä ei ole hetki, se on monta
odotan uskomatonta
puhdistusta sisäistä, jonka jäljiltä
muistan vain lukujonon, kertotaulun ja Lounatuulen laulun
|
If you like Syömisen äänet, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp