We’ve updated our Terms of Use to reflect our new entity name and address. You can review the changes here.
We’ve updated our Terms of Use. You can review the changes here.

Olin t​ä​ä​llä eilenkin

by Syömisen äänet

supported by
/
  • Streaming + Download

    Includes unlimited streaming via the free Bandcamp app, plus high-quality download in MP3, FLAC and more.
    Purchasable with gift card

      €5 EUR  or more

     

1.
2.
Olin ajautunut elämässäni pisteeseen jossa selasin kirjakaupassa sattumanvaraista elämäntaito-opasta ja luin siitä sattumanvaraisen virkkeen jossa ilmaistiin ajatus jonka mukaan ajatukset ovat reaktioita aistiärsykkeisiin ja minuus on näistä reaktioista kumpuava kokonaisuus Mihin minä luottaisin ellen valaistumisen myötä kaikki hyvän elämän salat selvittäneen entisen moniongelmaisen sekakäyttäjän sanaan joten asian täytyy olla niin että kaikki palautuu siihen kuinka suhtaudun erilaisiin hajuihin, makuihin, näkyihin ja ääniin kuten esimerkiksi lifestyle-ohjelmiin, parkkipaikkoihin ja tiskivuoriin klikkaamaan käskeviin bannereihin, teollisuusalueisiin, kuselta haiseviin metsiin, kelloradioilla täytetettyihin kirpputoreihin, rumalla tavalla kauniisiin ihmisiin, teennäiseen lässytykseen, jäisiin mäkiin, likaan, paskaan, kuraan ja substaniivijonoihin, steriiliin puhtaaseen tyhjyyteen, mainosvaloihin, harmaisiin taloihin, karmeisiin oloihin, internetin iäisyyteen Nähdäkseni se on jonkinlainen tietoista harkintaa edeltävä aistittavan maailman entiteetteihin automaattisesti kohdistuva negaatio joka on aikaansaanut tämän vastahankaisen suhteen ajallisuuteen jossa ihmiselämä jäsentyy erilaisina päämäärätietoisina projekteina joiden lopputuloksena maailmaan syntyy lisää ärsyttäviä aistiärsykkeitä jotka uusintavat niihin negatiivisesti suhtautuvaa minuutta joka vuorostaan uusintaa kokemusta sitä että olen kuollut ja joutunut hammaslääkärin odotushuoneeseen Ehkä juuri tämä epäviihtyvyys on synnyttänyt tarpeen tavoittaa projekti-ajallisuuden ulkopuolisia intensiivisiä hetkiä mutta koska minä en ole mystikko enkä uskalla hypätä laskuvarjolla enkä tule koskaan käymään Narniassa en keksi muuta ratkaisua kuin istua kotona humalassa tuijottaa tyhjyyteen kirjakaupassa silti en koskaan unohda hengittää se on parasta mitä tiedän mutta tietoisen läsnäolon minä jätän masokisteille ja läsnäolevan tiedon minä yritän unohtaa vaan niin ehkä jonakin yönä vielä unta saan
3.
Kuukauden päästä minä olen vielä nuori kuukauden päästä olen lähtemässä juuri jalkaani laitan vanhat rikkinäiset kengät jalkani tietää kyllä minne pitää mennä maassa on lunta mutta minä näen loskaa pakenen kauas tätä kaikkea roskaa kuukauden päästä olen ehtinyt jo kauas minuun ei pysty enää ajan hammas hauras kuukauden päästä vanha elämä on kuollut koskaan en ennen ole taivaankantta nuollut tahtoisit ehkä tulla matkalleni mukaan saat henkeäsi haukkoa sen sulle lupaan kuukausi kulki mutta minä jäin tänne ovi ei auennut ja katki meni jänne kuukausi sitten ostin kiikkerän tuolin kuukausi sitten olin mielipuoli päivälliseksi söin tänään savulohta jalkojen alta potkin tuolin kumoon kohta
4.
Auringon noustessa luulet sä nukkuvasi kädessäsi vieläkin eilinen grogilasi sänkysi yllä leijuu kaukainen tuttavasi miksi sä leijut siinä sanopa se mulle Pasi sanoo ettei se oo kuule lainkaan sinun asiasi niinkuin ei kuulu mulle sinunkaan humalasi sanopa nyt Pasi miksi pelkään tässä takiasi parkaiset ja puristat tummaa lasiasi etkö tykkää että olen tässä parinasi tiiätkö yhtään kuinka ärsyttää sun narinasi sovitaan vaikka että mä oon sun vuodepotilaasi mut mun nimi on Janne eikä mikään vitun Pasi
5.
Koska ideamaailmassa ei ollut yhtään hyvää ideaa tiivistyi tyhjyys materiaksi ja vuosimiljoonien saatossa tämä materia otti yhä uusia, epätäydellisiä muotoja 14.8.2015 tämän muotoutumisen eräs variaatio, summittaisesti kirjoituskoneen näppäimiä hakkaava lauma orankeja tuli lopultakin kirjoittaneeksi täydellisen kertomuksen mistä säikähtäneenä oksattomien puiden ympärillä kaartelevat jalattomat linnut oikaisivat vihdoin kurssinsa ja lensivät porukalla päin sen pilvenpiirtäjän ikkunoita jossa taivaanrannanmaalari asuu seuraavaksi apinoiden kirjoittama kertomus otti itselleen ihmisen hahmon joka esitteli itsensä eräänä sunnuntaina ilmestyttyään ilmeettömänä ilmasta hän oli niin kuin olisi ollut aina tämä ihmeellinen mies on ominaisuuksia vailla vaikka koostuu ominaisuuksista jotka ovat miestä vailla hän on käsittämiskykynsä ylittävä empiiris-transsendentiaalinen kahdentuma yhtä aikaa tiedon perusta ja sen kohde itseään tutkiskeleva Jumala hän pystyy todellakin selvittämään olemisen merkityksen ja esittämään sen sanojen kokonaisuutena jolla ei ole mitään yhteistä tämän merkityksen kanssa ja joka on luotu vain sen esittämistä varten kuunnelkaa kun hän puhuu: teidän ei tarvitse sietää mitään muuta kuin se mitä ette halua tietää kun minä annan teille sisällön joka sisältäni puuttuu tämä universumin tyhjä kuori todellisuudeksi muuttuu
6.
7.
Kävelen kaupungilta kotiin taskussa polttelee yön ojentama tyhjä arpa selitin niin kiihkeästi toimialastani etten huomannut, kuinka sen arasti kiinnostuneen kauniin tytön rikoskumppani varasti kengät jalastani kotona hetken hiljaisuus alkaa alusta aurinko nousee yhä kauemmas minusta luomien takana silmät ovat auki vaikka kaikki on liikkumatonta mikään ajatus ei juurru en ole oikein mitenkään päin mutta taidan olla täältä kotoisin riskirajalla vartijat laskevat ruplia ilmasta laskeutuu veteen kuplia jotka työntyvät suuhuni pakko säpsähtää ei voi nukahtaa rajavartiolaitoksen miehet eivät hymyile he ovat katkeria yön kulkijoita nauravien suiden ankaria sulkijoita yksi heistä istuu lippukassalla menolippu timbuktuun, kiitos! ”meitä on moneen junaan” lipunmyyjä vastaa, se haisee kamalalle ”mutta sinä kuulut siihen sakkiin joka jää vielä sellaisen alle” kieriskelykin on liikuntaa ei tässä turhaan hikoilla ei silti aina jaksaisi miettiä näitä häpeällisiä muistoja jotka työntyvät esiin arjen seasta kuin lapsena mikron taakse piilotetut kaalikääryleet jotka kävelivät sieltä takaisin toisiinsa kietoutuneina ”Muistatko meidät!?” homeinen klimppi huusi keittiötasolta ja jatkoi: ”Saat valita! Sinä joko syöt meidät sillä sievällä lapsosen suullasi, tai sitten sinä heität sen pehmonallesi vittuun ja nukut tästä lähtien meidän kanssamme!”
8.
Huoltamon leivät, harmaat seinät sulakkeet palavat, lamput eivät tahtoisin kahvin, kiitos mustana valvon aina, ilma leijuu usvana sämpylän välissä ruskea salaatti katsoit kohti ja ilmeeni valahti ottaisitko vielä santsikupin? aa-mulla vatsa kääntyy nurin Hän kai tahtoisi nähdä silmäni katseellaan kohdata kaikki pelkoni lautasella taas uusi leipä huoltamo ei sääli meitä Aurinko taivaalla aamun valaisee huoltamossa homeinen ihminen haisee kotiin täältä koskaan päästä ei huoltamon leivät meidät vei
9.
Jokainen tahtoo aina pohjimmiltaan hyvää sekään ei haittais jos ois iso kasa hynää ja sekään ei haittais jos vois panna koko kylää jokainen miettii aina kaikkee vitun syvää
10.
Portaat 06:22
Portaat voivat olla loivat voit kutsua niitä rappusiksi ne ovat yhtä kaikki kulmikkaita keinomäkiä joissa vaanii kuolemanvaara kellotornin portaat jyrkkenee ilma alkaa käydä vähiin näkökenttä tummeta alkaa alas ei pääse sillä takanasi kaltaisiasi kipuaa ylös once in a lifetime mahdollisuus ostaa kolme ämpäriä yhden hinnalla ihmisjoukot sulloutuvat tavaratalon toiseen kerrokseen keuhkot lytistyvät ja luut rutistuvat kun toppatakit puristuvat toisiaan vasten sitten jonkun onnettoman kengännauha jää liukuportaiden väliin rappusten rautahampaat pureutuvat raukan nilkkaan kunnes koneisto pysähtyy, eikä alaspääsyä enää ole! pian käydään jo keskusteluja siitä onko ruumiiden syöminen moraalisesti oikein ja kuuluuko tappaa ensin sairas vanhus vai mölyävä uuvatti joku tietää puhtaista luonnon raaka-aineista valmistetun shampoomerkin, ja kun muut eivät huomaa, hän kaataa sitä ahnaasti nälkäiseen kitaansa sillä välin vahvimmat ryöstävät heikkojen ämpärit! kaikkein vahvimmalla on jo yhdeksän! hänet tunnetaan toisessa kerroksessa Ämpäreiden herrana! kapinallisklikki yrittää saada ihmisuhrin avulla portaat käynnistymään toteemin ympärillä pyörivät kärpäset! pieni Eija sängyssä kuuntelee portaan natinaa se päättyy oven narinaan myöhemmin psykoterapiassa Eija kiinnittää myös varjon samaan tarinaan tämä on meidän salaisuus pieni muista se niin ääni kuiskaa ja Eija kyllä muistaa portaan natina raiteilta suistaa vielä aikuisenkin portaan keksijä on tuhonnut ihmislajin psyykeen keksinnöllään sairaalloinen on totuus ainainen itsestään tietoisen elämän tarkoitus päästä askelmalle ja seuraavalle ja seuraavalle
11.
Pese kädet 04:20
Pese kädet! Pese kädet! Pese kädet! Olet pelkkää ainetta väärässä paikassa
12.
Minä olin täällä eilenkin eilen seisoin tässä miettimässä tätä sitten mieleni täytti nostalginen hätä tunne kuin seitti jota kutoo vanha lukki lankanaan kognitiivinen keripukki hermosolujen muodostama polku on kasvanut täyteen ruohoa ja jäkälää muistijäljet painuvat lumeen minä olin täällä eilenkin minulle naurettiin, se kaikki tuli uneen lukujono on kuin Yoko Ono en muista miltä se näyttää Mieleen muistuu musta maisema jota kukaan muu ei muista sen keskellä kuin kynttilänliekki hehkuu kirkkaana hetki täytyy laittaa kädet korviin huutaa sisäänpäin älälälälää kaikki kiusallinen koukuilla kallon sisään kiinni jää häpeä ei ole hetki, se on monta odotan uskomatonta puhdistusta sisäistä, jonka jäljiltä muistan vain lukujonon, kertotaulun ja Lounatuulen laulun

about

Aleksandr Manzos: Syna, laulu
Ossi Nyström: Laulu, syna, teksti

Miksaus & masterointi: Aleksandr Manzos

credits

released August 14, 2016

license

all rights reserved

tags

about

Syömisen äänet Finland

contact / help

Contact Syömisen äänet

Streaming and
Download help

Report this album or account

If you like Syömisen äänet, you may also like: